Thank God it's almost Christmas! Onpahan ainakin puuhaa riittänyt meidän perheen päällä viime aikoina. Turnauskestävyyttä on koeteltu, mutta todistettavasti olen vielä hengissä! Todisteeksi tälle väitteelle esitän seuraavaa: kirjoitan, siis ajattelen, siis olen!
Blogin kirjoittamisessa on ollut tauko, mutta sille on hyvin yksinkertainen selitys: aikapula. Edes kaltaiseni supernainen, juupa juu, ei ehdi ja jaksa kaikkea. Viime viikko oli kyllä sellainen suoritus, että ennen kuin kerron teille siitä, kehoitan: älä kokeile tätä kotona. ;) Eihän tässä ole saakeli mitään järkeä. Mutta: naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä. Jos vastoin suositustani kokeilet vastaavaa, niin selviät siitä kyllä, jos haluat. Tai koska on pakko.
Sinä, joka luet tätä, tiedät varmasti jo perusasiat: käyn töissä, pyöritän kaksilapsisen perheen arkea yksin (sekä hoidan toki myös koiran ja kissat) ja lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa englannin kieltä. Viime viikolla nämä kaikki yhdistyivät mitä kauneimmalla tavalla. Oli niin kivaa, että muistot jäävät takuulla pysyviksi. Tai ainakin traumat.
Viikko alkoi mukavasti siten, että maanantaiaamuna kello kahdeksalta oli lukion kokeen palautus, vaikka muuten päiväni alkaisi vasta kymmeneltä. Siinä meni viikon ainoa ei-kasin-aamu. Tavallisen työpäivän päätteeksi teimme opetussuunnitelmatyötä kollegoiden kanssa kuuteen asti. Siinä jossain välissä yritin ehtiä lukea tiistai-illan tenttiin. Tiistaina olin töissä 8-11, jonka jälkeen hain koiran kotoa ja tyttäret hoidosta suunnataksemme Tampereelle, jossa minulla oli Practical Grammar -kurssin tentti puoli viideltä. Ajelimme siis Tampereelle, tytöt jäivät veljeni hoiviin pariksi tunniksi, itse kävin suorittamassa em. tentin. Tentin jälkeen koira ja lapset autoon ja ajoimme takaisin Hankoon. Kotitalon pihassa olimme n. 22.40. Unille ja aamulla ylös taas 5.30.
Keskiviikkona edessä oli kevyt 8-16 työpäivä, kahdeksan tuntia oppitunteja putkeen. Jos ette ole opettaneet, ette voi tietää, kuinka raskasta se on. En väheksy minkään muun ammattikunnan edustajia, sanon vain, että opetustyökin voi olla raskasta. Se ei väsytä fyysisesti, mutta aivoja sitäkin enemmän. Ja jos aivot väsyvät, on koko ihminen väsynyt. Torstaina oli ihan normaali 8-15 päivä höystettynä parilla hyppytunnilla, jotka menivät kokeiden tekemiseen ja arvosanojen laittamiseen lukiolaisille. Perjantain päivä oli sentään vähän lyhyempi, kun meillä oli itsenäisyysjuhla, jonka jälkeen päivä päättyi.
Mutta. Näiden lisäksi tuolle viikolle osui myös erään toisen kurssin News of the week -tehtävä. Käytin useamman tunnin vapaa-aikaani siihen, että etsin netistä englannin kieleen jotenkin liittyvän artikkelin ja pohdin sitä saamiemme ohjeiden pohjalta. Ja jottei viikko olisi ollut liian täydellinen, oli perjantaiaamuna autoni vasen eturengas tyhjentynyt. Siinä kohtaa ajattelin, että WTF karma??? :D Seriously? No, onni onnettomuudessa: selvisin renkaan paikkauksella. Työviikon päätteeksi sain kävellä reilu kymmenkiloinen lapsi selässä kantorepussa nelivuotiasta kädestä taluttaen kovassa tuulessa ja vesisateessa muutaman kilsan autoa hakemaan. :D Jotenkin onnistuin kuitenkin nauramaan asialle. Sitä sattuu. ;)
Mutta siitäkin viikosta selvittiin. Nyt on enää viisi työpäivää jäljellä ennen joululomaa! Väsynyt olen, kyllä, todella, mutta joululomaa on 2,5 viikkoa, eiköhän siinä ehdi vähän latautua. Odotan innolla sitä, että pääsen rentoutumaan perheen kesken ja näkemään ystäviä. Syömään itseni ähkyyn, vaikka kuinka yrittäisin välttää sitä. ;) Ehkä perinteinen perheriita lautapelin ääressäkin saadaan aikaiseksi! Mitäpä olisi joulu ilman sitä?
Mukavaa joulun odotusta!
