Huhhuh. Onpahan ollut vuoden aloitus. Blogin kirjoittaminenkin oli tauolla, ensin tarkoituksella, sitten enemmän olosuhteiden pakosta. Mutta vielä henki pihisee minussakin, joten tekstin tuottaminen jatkuu. Halusi sitä kukaan tai ei.
Tauon jälkeen ei oikein tiedä, mistä kirjoittaisi, mutta ehkä aloitan tämän vuoden kertomalla kuulumisia. Riittäähän niissäkin löpisemistä. Matkataanpa ajassa vaikka joululoman alkuun, niin katkeransuloista kuin sitä onkin muistella. Ajattelin, että loman aikana en kirjoita blogia. En tehnyt töitäkään, opiskeltava oli, koska parin tehtävän deadline oli asetettu lomapäiville. Loma alkoi ihan kivasti, Joensuuhun satoi aatoksi jonkinlainen lumipeite, ja itsekin olin melkein terve. Kaverit sitten sairastelivat, joten heitä ei juuri päässyt näkemään, mutta ehdimmehän me vielä. Kesällä viimeistään.
Lapsetkin tulivat Joensuuhun ja ehdimme yhtenä päivänä laskea pulkalla mäkeä äidin takapihalla. Nurmikolla oli juuri riittävästi lunta. :D Välillä vähän niiskuteltiin ja köhittiin, lämpöäkin saattoi lapsilla nostaa, mutta uuttavuotta päästiin juhlistamaan ihan suunnitellusti. Siinä sitten Mistikin, äitini luona asuva pyhä birma -rotuinen kissaneito, alkoi rallatella kollin perään (olihan sitä jo odotettukin!), joten pääsin lopultakin vuoden ensimmäisenä sunnuntaina hakemaan Mistille sulhoa treffeille. Pieni ajomatka Jyväskylään ja takaisin, kummasti vähän hutera olo oli, kun nousi autosta pitääkseen taukoa ABC:llä.
Siitäpä se sitten nosti minullekin kuumeen nukkumaan mennessä. Eipähän ole ennen flunssa noin heikoksi oloa tehnyt. Enkä ole aiemmin yhtä pahasti palellut, vaikkei kuumetta edes 38 astetta enempää ollut. Sitä flunssaa kesti sitten vähän pidempään. Loppiaisena piti silti ajella lasten ja sulhaskissan kanssa Jyväskylään, torstain ja perjantain olin ottanut palkattomaksi virkavapaaksi jo etukäteen enkun opintoja varten. Perjantaina minun oli tarkoitus mennä luennolle, mutten kyennyt. Lauantaina oli troppien voimin raahauduttava paikalle, sillä en halunnut siirtää kyseistä opintojaksoa kahden vuoden päähän. Sunnuntaina ajeltiin Hankoon, maanantaina en kyennyt töihin. En myöskään tiistaina. Keskiviikkona oli edelleen niin huono olo, että oli mentävä päivystykseen. Tuloksena viikon kuurina antibioottia ja sairaslomaa.
Hohhoi. Mukava oli palata töihin sitten. Kolleegat olivat tehneet parhaansa, ja omat opetusryhmäni olivat onneksi edenneet ihan mukavasti, mutta olihan siinä tekeminen, että pääsi taas itse kärryille. Päälle kivasti stressinpoikasta, kun abeilla viimeiset ruotsin tunnit edessä ja kirjoitukset lähestyvät. Mutta siitäkin selvittiin. Viikko sitten fonetiikan luennolla olo oli jo puoliksi normaali.
Liikuntaa vaan ei ole juuri uskaltanut harrastaa. Eikä poskiontelon tulehduksen oireista päässyt eroon, vaikka lääkekuuri loppui. Eilen kävin taas lääkärissä, mutta onneksi mitään merkkiä tulehduksesta ei enää ole. Paineentunne vaan ei ota hellittääkseen, joten nuhalääkettä naamariin. Jospa se tällä nyt. Onneksi lapset ovat olleet terveitä, ainakin silloin, kun itse sairastin. Nyt toinen köhii ja niiskuttaa. :D Ai että!
Mutta olen saanut tehtyä ja palautettua sekä luennolta poissaoloni korvaavat tehtävät että akateemisen kirjoittamisen tutkimusesseen toisen version. Ja jos tuo pienempi neiti ei huomenna ole kipeä(mpi), niin lapset pääsevät kaverinsa synttäreille ja minä puolentoista tunnin lenkille koiran kanssa! Jos ei sada vettä tai ole ihan älytön tuuli. Hangon talvihan tältä erää oli ja meni. Ehkä se tulee vielä uudestaan. ;) Kokeita pitäisi tehdä ensi viikolla läjä ja viikonloppu viettää taas opiskellen, mutta katse on jo kohti hiihtolomaa. Kolme viikkoa jäljellä!
Kolleegat ihmettelivät tänään, miten jaksan tätä kuviota. Mutta kaikkeen tottuu, eikö? :) Kun ei muukaan auta. Pahin koulustressi on ainakin tältä erää ohi, töidenkin suhteen olen jo ainakin puoliksi kärryillä ja ensi viikon jälkeen vaihtuu jaksokin, joten noista typeristä keskiviikoista, jolloin on opetusta kahdeksan tuntia putkeen (6 eri opetusryhmää), pääsee eroon. Valoa kohti, valoa kohti! Tänään oli palkkapäivä ja sen kunniaksi taidan ostaa räväyttää itselleni pienen ennakkosynttärilahjan jo kesää odottamaan. :) Life is sometimes a mess, mutta imuri on keksitty.
