No niinpä. Jo vain. Että mitäkö? Tämä on tällainen välispiikki, kun en ole pitkään aikaan mitään kirjoitellut. Enkä tiedä, koska seuraavan kerran ennätän. Olisi joitakin aiheitakin ihan oikeasti, joista haluaisin löpistä, mutta nyt ei ennätä, kun on kiire nukkumaan.
Tässä vaikkapa näin itselle tiedoksi tämän tekstin muodossa, että olen ja toimin yhä, kuten minä yleensä toimin. Jag fungerar. En ole kaputt. Hyvä, hyvä. Väsynyt olen kyllä, aika uuvuksissa jo, mutta toivon, että ensi viikolla jo helpottaisi. Osin edes. Jooko?
Työ. Opinnot. Lapset. Lemmikit. Minä. Tuossa ne, jotka minun arjestani haukkaavat kukin oman osasensa. Eivät ole tärkeysjärjestyksessä, mutta ehkä siinä järjestyksessä, missä määrin niihin päivän mittaan kuluttaa aikaa. Opinnoissa on juuri nyt ollut aika hektinen vaihe, kun ensimmäinen kirjatentti lähestyy ja sitä varten on pitänyt lukea aika paljon ja lisäksi lukea kirja (kirjoittamisesta, englanniksi) ja tehdä siitä kirja-arvostelu. Tänään lisäksi sutaisin erään toisen kurssin kotitehtävät. Ei aivot oikein raksuttaneet, joten ymmärrän kyllä oppilaitani. I can relate.
Välillä uhkasi jo epätoivo iskeä. Vaikka kuinka olen aikaani uhrannut, unistani nipistänyt, niin tuntui silti siltä, ettei aika vain riittäisi. Etten pystyisi tähän. Viikonloppuja olen tarvinnut muuhun kuin opiskeluun ja työntekoon, ei kukaan jaksa, jos elämässä ei ole mitään muuta. Onneksi on. Sitten jaksaa ne arkipäivätkin paremmin, kun jokin katkaisee sen kierteen välillä.
Onhan tämä kyllä ihan sekopäistä välillä. Nousen työaamuina 4.30 tai 5.00 riippuen siitä, alkaako ensimmäinen tuntini kahdeksalta vai yhdeksältä. Noustuani käytän koiran, minkä jälkeen käytän aikaani treeniin (joogaa tai lihaskuntoa). Iltaisin en välttämättä ehdi, joten aamulla on varattava siihen aikaa. Se on välttämätöntä, jotta jaksan tätä ratasta pyörittää. Sitten omat ja lemmikkien aamutoimet ennen kuin pitää herättää lapset ja hoitaa heidän aamutoimensa. Lapset hoitoon viimeistään 7.30, jonka jälkeen minä lähden töihin. Tässä kolmen viikon jaksossa on nyt lisäksi ollut päiväkodin vanhempainiltaa, työpaikkani vanhempainiltaa ja opettajainkokousta, joten iltaopiskelutkin ovat turhan usein olleet kortilla. Jokainen vapaa hetki on käytetty koneen ääressä. Aika rasittavaa. Unetkin välillä kärsivät, on inhottavaa horrostaa koko yö tai valvoa illalla, kun ei uni tule. Tai herätä aamulla ennen kellon soittoa murehtimaan, että kohta pitää jo nousta.
Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että tästä selviää. Totta kai tämän viikonlopun jälkeenkin tulee tehtäviä opintoihin liittyen. Mutta sentään seuraa vähän pidempi väli. Ja syyslomakin on siinä. Saa levätä! Aion levätä. En todellakaan tee töitä tai opiskele. Korkeintaan ihan vähän vain, sillä lepoa tarvitaan. On se ansaittukin. Nukkumaan olisi hyvä päästä viimeistään yhdeksältä. Yleensä en ole niin aikaisin nyt päässyt. Hyvä jos kymmeneltä. Alkaa päässä tuntua vähän höpöltä jo, kun tätä on nyt jatkunut muutaman viikon.
Mutta joo. Toivottavasti jonain päivänä ihan piakkoin saan aikaa kirjoittaa jostain ihan oikeasta aiheesta. Ja tehtyä niitä kuvajuttujakin. Niitäkin olen miettinyt. Nyt kello on hiipinyt taas yhdeksään ja tunnen itseni jo todella väsyneeksi. Peti kutsuu, pitää jatkaa tenttikirjallisuuden lukemista huomenna. Melkein luettu. :D Vielä ehtii! (Tentti on perjantaina, nyt on keskiviikko...)
Eespäin, kun ei taaksekaan pääse!
