Sehän on perjantai! Ja koska olen kolmenkympin tällä puolen, niin se todellakin tuntuu siltä. Siis siltä, että olen viisi päivää töitä tehnyt. Vaikka olenkin tehnyt oikeasti neljä ja yhden tentin. Mutta vähintään samalta tuntuu!
Kuten olen joskus sivumennen maininnut, suoritan enkun aineopintoja töiden ohella. Tänään oli amerikkalaisten romaanien kirjatentti. Kirjoitin vajaan kolmen tunnin aikana kuusi sivua käsin. Konsepti oli sitä pienempiruutuista. Ja kirjoitin joka riville. Olo tentin jälkeen tuntui siltä, kuin olisin ammentanut aivoni konseptille, kaapinut ne vastattuani paperilta ja väkivalloin tunkenut ne nenän kautta takaisin päähän. Minua siis väsytti. Kovasti. Ja nyt on edessä vielä kolmen tunnin edestä luentoa. Olisi ettoneitten paikka.
Elämä Savonlinnassa on jatkunut melko entiseen malliin. Päivät vaihtuvat toisiin kuten ennenkin. Töissä on välillä kivaa ja välillä jotain muuta. Kotona on välillä ihanaa, joskus taas ei ihan. Öisin en ole saanut joululoman jälkeen kovin hyvin nukuttua. Se verottaa aika tavalla. Siinä ei auta naapurit, jotka pari kerrosta ylempänä alkavat huudattaa musiikkia ennen kello kahta yöllä ja jatkavat sinne asti, kun lähdet töihin. Ei muuten siinä paljon hymyilytä silmiä hivelevä näky huojuvasta bilettäjästä pelkissä boksereissa lupaamassa samein silmin, että laittavat volyymia pienemmälle. Ei onneksi toistunut seuraavana yönä. Parempi heille.
Tammikuu on ollut meille "jokaiselle osansa" -kuukausi. Kiiralla oli ensimmäinen korvatulehdus, Liialla sormessa jokin tulehdus ja minä liitin puhelimeni kasteessa omaan lahkooni, mikä oli luurille liikaa. Onkohan seuraavaksi hyvien tapahtumien sarja odottamassa?
Mutta kuten näkyy, huumorintaju on tallella. Onko hän se positiivinen asia? Mutta muuten menee kivasti! :D Oikeasti, ihan hyvin myö pärjätään. Välillä väsyttää ja ketuttaa, mutta paljon on hyviäkin hetkiä ollut. Jossain kohtaa keväällä tullee taas hullun hektinen kausi, mut pitää sitä ennen nauttia jokaisesta ihanasta hetkisestä, joka meille suodaan. Valoa kohti, kanssaeläjät!
