On se helppoo olla työtön

Kevät on Hangossa. Toki se tietää, että kesäkin on lähempänä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että pääsen taas sen homman pariin, jota niin moni rakastaa intohimoisesti. Tarkoitan tietenkin työhakemusten kirjoittamista. Lukuvuoden loputtua olen taas työtön, ja toivon toki, että se kestäisi vain kesän yli, ja pääsisin taas seuraavan lukuvuoden alusta tekemään töitä jossain koulussa.

Mutta tässä kohtaa kevättä ei ole vielä tietoa, saako töitä jostain vai jatkuuko työttömyys pidempään. Se mahdollisuus vähän jo pelottaa. Onhan minulla lapset ja lemmikitkin, jotka pitää itsensä lisäksi elättää. Työttömyys ei ole herkkua, olen senkin kokenut. Ja koskapa tämä aihe jaksaa niin kuohuttaa, halusin kirjoittaa siitä. Ottaa vähän kupoliin, kun työttömiä mollaavat ihmiset, jotka eivät ole itse sitä kokeneet. Heillä ei ole mitään hajua siitä epätoivosta, joka siihen suurimmalla osalla liittyy. Harvassa ovat ne loisijat, jotka eivät edes yritä saada töitä. Mutta tokihan muut tietävät aina paremmin.

Tämä aihe kirvoitti mieleni synkän osan perukoilta tällaisen "räpin". :D Runojahan olen rustaillut minäkin riittämiin joskus, mutta nyt tuli mieleen tällainen lähestymistapa. Tämä on aika alkutekijöissään vielä, eikä tätä varmaan koskaan tulla esittämään biisimuodossa missään, älkää huoliko, mutta jotenkin tästä nyt tuli tällainen. Saa kommentoida, jos tahtoo, tätä voisi vielä viilata terävämmäksi. ;) Tämä on vasta aihio. Ja muistakaa, aikuinenkin on terveempi, jos joskus heittäytyy lapselliseksi.

Työtön perkele

On tällainenkin asia, josta mielellään vaikenee

jos oot työtön, sitä tietoo ei lähe levittelee

tuntuu, et kaikil on joku mielipide jo susta

ne muka tuntee sut jostain tilaston luvuista

Jos yksi perseilee kotona tuil edes yrittämättä

on loputkin porukasta tietty sohval lepäämässä

työttömät ne muiden verorahoilla elää ja rellestää

ei huolii, murheita, kun ei tarvii työllä itteensä elättää

On se helppoo, kun ei tarvii kelloo tuijottaa

ei oo kiire, voi vaik koko päivän koton murjottaa

kato ei se työnteko onnelliseks tee

mut ei se työttömälläkään kyl kovin hyvin mee

Mut kyllä se on vaan, et...

Jos oot työtön, ne sanoo, et jousta, jousta

se on sust itestäs kii, et jaksat töihin taas nousta

oma vika, jos oot pidempään työtön

kyllä kaikki pystyy monenlaiseen työhön!

Miks niin moni unohtaa, et työttömälkin voi olla perhe

minkä tahansa työn vastaanottaminen voi olla iso virhe

jos työmatkat syö ison osan sun koko päivästä

ei siinä lapsille aikaa säästä kummastakaan päästä

Kyllä töitä tekevälle löytyy, jaksaa moni mussuttaa

mut ei ne mieti, kuin paljon se taas tulee heillekin maksaan

jos oma terveys työssä jostain syystä pahastikin kärsii

voi olla, et työkyvyn se sust kokonaan pois järsii

Ja ne sanoo, et sul on niin vitun paljon vapaa-aikaa

mut mitä sä sil teet, kun varattomuus ei oo taikaa

mitä sit jos ei voi enää harrastaa

no lähipiiri kapenee, kun et pysty lähtee mukaan

Mut niin se menee et...

Jos oot työtön, ne sanoo, et jousta, jousta!

Se on sust itestäs kii, et jaksat suosta taas nousta

oma vika, jos oot pidempään työtön

mee jumalauta nyt jo johonkin työhön!

Se on niin helppoo tuomita

sieltä paremmalta paikalta

kun oma talous on turvattu

yötkin makeasti nukuttu

Kun ei tiedä, mitä on

kun olo on turvaton

kun tuntuu ettei kelpaa

ei töihin, ei niiden seuraan

niiden, joilla menee paremmin

jotka sit näkeekin selvemmin

mitä on työttömän elämä

sitä itse elämättä

Saa astuu remmiin ja kokeilla

elää hetki näis saappaissa

Ai oot sä joku työtön perkele?

Ai ei oo muka helppoo, älä valehtele!

Ai oot sä joku työtön perkele?

Ai ei oo muka helppoo, älä valehtele!

Koti on siellä

Katselimme eilen tyttöjen kanssa Elastinen Feat. -ohjelmaa. Eilisessä jaksossa Elastisen vieraana oli Hector, joten kaksi stadilaista yhdisti voimansa tehdäkseen laulun stadista. Kodista. Minulle eilisestä jaksosta jäi päällimmäisenä mieleen ajatus kodista. Siitä tämä tämänpäiväinen kirjoitus. Koti, paras paikka maailmassa.

Koti tarkoittaa eri ihmisille jokseenkin eri asiaa. Toiset tuntevat olonsa kotoisaksi helpommin kuin toiset, joillekin koti merkitsee juuria ja juurtumista. Omasta mielestäni koti on loppujen lopuksi se tunne, mielentila, että olet kotona. Ja kyllä se minulle on silloin joku paikka, jossa se tunne valtaa sydämen. Luultavasti suurimmalle osalle ihmisistä. Ei sitä turhaan sanota, että koti on siellä, missä sydän on. 

Jännä paikka se koti. Sieltä on kiva välillä lähteä reissuun, mutta vielä parempaa on palata sinne aina takaisin. Kodista haluaa tehdä oman näköisensä, siellä on tarkoitus viihtyä. Moni murehtii, näyttääkö koti tarpeeksi siistiltä, kun joku on tulossa sinne kylään. Joku saattaa hävetäkin kotiaan. Koti herättää kaikenlaisia tunteita meissä ihmisissä, silti koti on aina koti. Kullan kallis.

Minä asun tytärteni ja lemmikkien kanssa nyt Hangossa, mutta en voi sanoa, että tuntisin tämän kodikseni. En tokikaan ole täällä mitenkään ahdistunut tai odota vain koko ajan sitä, että pääsisin täältä pois. Se ei ole minun tapani elää. Viihdyn kyllä täällä, koska täällä nyt ollaan. Pitää nauttia kokemuksesta. Mutta vaikka lapsia hoidosta hakiessani sanonkin "lähdetään kotiin", ei tämä oikein tunnu kodilta. Tämä on väliaikaista. Senkään vuoksi täällä ei tunnu kodilta. Minulle koti merkitsee pysyvyyttä.

Meillä on toki täällä "koti". Meillä on asunto, jossa vietämme aikaamme, jonne palaamme viikonloppureissuiltamme, jonka ilmoitamme osoitteeksemme. Mutta koska tämä ei ole koti, en ole panostanut tähän. En ole laittanut omia taulujani esille, en tehnyt sisustuksesta omanlaistani. Koska tiedän, että tämä on tilapäistä. Ja minä kaipaisin jo kotiin. Tahtoisin sen oman paikan, josta tehdä meidän näköinen. Jonne juurtua. Vaikka olenkin saanut vaihtaa asuinpaikkaa useammin kuin ystäväni, en siltikään ole luonteeltani mikään muuttolintu. Minä sopeudun kyllä. Mutta. Siinä on se mutta.

 Kuitenkaan koti ei ole pelkkä paikka. Myös sen asukkailla on merkitystä. Perhe on tärkeä. Lasteni ansiosta minulla on kuitenkin aina pala kodin tuntua mukanani. Ja lapsilleni paikka ei ole vielä tärkeä. He eivät ole vielä juurtuneet minnekään. Heille koti on yhdessä oloa perheen kanssa. Tuttuja kuvioita, turvaa ja lämpöä. Heitä ei vielä ole haitannut, että kotipaikkamme vaihtuu. He ovat kuitenkin minun lapsiani, joten jossain kohtaa se voi ruveta haittaamaan. Toivottavasti pääsemme aloittamaan juurtumisprosessin ennen sitä.

Kotia kohti. Ehkä siinä on suurin syy, miksi jaksan elää näin, vaikka tämä onkin vähän luontoni vastaista. Uskon, että näin pääsen lopulta askel askeleelta lähemmäksi kotia. Ja toki toivon, että jo pian pääsisin rakentamaan sitä pysyvää kotia maalle. Tässä kohtaa rakentaminen voi olla konkreettista tai kuvaannollista. Molemmat käyvät. Mutta antakaa minun muuttaa perheineni maalle, synnyinseudulleni tai edes lähemmäs. Siellä voin hengittää vapaasti, siellä sydämessä tuntuu aina, että olen tullut kotiin. Se lienee perintöä isältä. Koti on siellä, missä sydämen valtaa syvä rauha.