Arjen hammas pureutui tiukasti meikäläisenkin takalistoon elokuun puolivälissä. Nyt se ei aio päästää irti. Eikä siinä auta kuin sopeutua. Minä, tyttäret, koira ja kissat olemme palanneet Savonlinnaan. Viikot täällä, viikonloput milloin missäkin. Tätä se on taas ensi kevääseen asti, ellei pää tai kroppa sano sopimustaan irti. Tai osu lottovoitto kohdalle. Niin kuin oikeasti. Mieletön määrä massia tilille, voisin harkita ajankäyttöäni uudestaan.
Mutta siitähän saa vain haaveilla. Eipä sillä, juuri tällä hetkellä tässä keittiön pöydän ääressä koneen kanssa istuskellessani olen ihan tyytyväinen elämääni juuri nyt. Työpäivä oli jokseenkin väsyttävä, muttei mahdoton, mutta silti olo on ihan hyvä. Mieli on valoisa, se on tärkeintä. Olen huomannut sen, että aivojen väsyessä on kaikista vaikeinta pitää kiinni positiivisesta asenteesta. Toki taas hyvä fyysinen vointi auttaa aivojakin jaksamaan, uskon ainakin, joten hyvä kierre siinä suhteessa on mahdollinen.
Tämä viikko on ehtinyt puoleen väliin. Maanantaina oli tarkoitus nousta puoli viideltä, mutta kun Liia painajaista nähtyään kömpi viereen vähän neljän jälkeen, siirsin herätystä viiteen, kun en varmaan olisi päässyt nousemaan puolelta neidin heräämättä. Jäi sitten aamun hölkyttelylenkki koiran kanssa tekemättä. Sain kuitenkin vartin tehokkaan treenin itsestäni irti aamulla (hyviä liikkeitä oli päivän AMRAP-harjoituksessa, ihan tuntui lihaksissa seuraavanakin päivänä, ja tänäänkin). Töihin kahdeksaksi, kotiin ennätettiin n. varttia vaille neljä. Ruoka, koira ulos, vaatteiden vaihto ja tallille. Ratsastuksen jälkeen iltapala ja tytöt nukkumaan. Koira taas ulos, suihkuun ja yritys päästä itsekin ajoissa unille. En tainnut ihan onnistua, vaikken enää muista syytä. Hmm.
Tiistaina taas töihin kahdeksaan noustuani viideltä (aamujooga), koska saimme oppia eräiden ohjelmien opetuskäytöstä. Väsytti. Työpäivä oli onneksi lyhyempi, olin kotona ennen kahta. Onnistuin käymään Hillan kanssa hölkyttelylenkin sateen hiljakseltaan ripeksiessä ja tekemään vielä lihaskuntoa päälle. Suihkun jälkeen lapset hoidosta, minkä jälkeen ilta meni tehokkaasti kaikenlaista kotityötä tehden. Yllätyksekseni olin ajoissa pedissä! Silti tämä aamuna väsytti nousta viideltä. En malttanut ruveta nukkumaan ihan niin ajoissa, kuin petiin selviydyin... Oma vika.
Tänään tarvitsi mennä töihin vasta yhdeksään. Aamulla käytiin Hillan kanssa normaalia aamulenkkiämme pidempi lenkki, vaikka lyhyt sekin. Liikunnan suhteen tänään maltan ehkä jopa pitää muutoin lepopäivän. Paitsi aamulla oli joogaa. Mutta sitä ei lasketa. Töissä oli vähän kahtiajakoinen päivä. Aamulla kaksi tuntia ruotsia kuutosille, ihan ok, kaksi hyppytuntia (poikkeuksellisesti), jolloin tein kirjoitustyötä (aivot väsähti), minkä jälkeen kaksi tuntia ruotsia kaseille, jotka eivät ihan parhaassa keskittymisterässä olleet tänään. Ope väsy.
Nyt istun siis tässä koneella. Minun piti opiskella vähän enkkua, mutta en pääse lukemaan e-kirjaa, jota minun piti lukea. Ärsyttäisi, mutta yritän olla välittämättä. (Mutta hittolainen, sen kerran kun rupeaisin ajoissa tekemään näitä opintojuttuja, niin sitten käy näin!) Sentään sauna lämpiää. Sitä ennen pääsee Hilla käymään vähän lenkillä. Vähän siksi, että tytöt lähtevät mukaan. Kiiran lenkkeilyinnostus pysyy yllä kohtalaisen lyhyillä matkoilla. Ei ole tyttö tullut äitiinsä. Mutta vielä se ehtii!
Huomenna koko päivä toisella koululla. Ne tunnit on muuten vielä suunnittelematta. Eri kirjasarja katsokaas. On hankalaa. Tänään en varmasti pääse ajoissa petiin. Miksihän en tajunnut hoitaa suunnittelua päivän hyppytuntien aikana. Tyhmästä päästä... Mutta vain neljä tuntia opetusta huomenna. Perjantaina ehdin opettaa puolet tunneistani, ennen kuin tarvitsee lähteä ajamaan Keski-Suomeen. Illalla syksyn ensimmäinen luento. Tai mikä se nyt onkaan. Motivaatio kohillaan?
Tässä sitä yritän taas saada kaikki palaset mahtumaan samaan palapeliin. Joudun ehkä vähän huijaamaan muotoilemalla palasia sieltä täältä uusiksi. :D Minulla on paljon tunteja tänä vuonna, ja siitä huolimatta pitää saada opinnot suoritettua (nekin nopeammalla tahdilla kuin perusopinnot), onnistua liikkumaan riittävästi (haluan edes pitää tämän saavutetun kunnon yllä! sitä paitsi se vaikuttaa suuresti jaksamiseeni) ja nähdä minulle tärkeitä ihmisiä tarpeeksi usein. Samalla pitää pyörittää arkea. Onneksi olen hyvä tekemään aikatauluja. Ainakin suunnittelemaan niitä. Kohtalaisen hyvä pysymäänkin niissä. ;) Aika bueno joustamaan tarvittaessa. Ainakin väitän itselleni niin.
Hipaisua ei lasketa!
