Lokakuun puoliväli ohitettu ja vaaramaisemien kasvatille tämä säätila on ollut ihan kummallinen. Missä ne syyspakkaset on? Ihanan kirpeän raikkaat syyspäivät? Totuuden nimissä on myönnettävä, että olihan täällä niitäkin. Ainakin yöllä oli jonkun kerran pakkasta. Maa on ollut kuurassa, ja auton lasejakin sain jo kerran raaputtaa. Enkä tiedä, onko Hangossakaan yleensä tähän aikaan näin lämmintä enää (kyllä, 10 astetta tässä kohden syksyä on lämmintä), mutta nyt on. Enää kaksi kuukautta ja viikko jouluun, muttei kyllä tunnu siltä. Käykö tänä vuonna minulle todella niin, että talvi pääsee yllättämään?
Viikko sitten tyttöseni lähtivät isin matkassa Tampereelta Jyväskylään. On kyllä ollut ikävä, äidillä. Tytöt eivät ole juuri kaivanneet, yritän ottaa sen merkkinä onnistuneesta kasvatuksesta. ;) Tietysti välillä on yksinäisiä hetkiä. Asunnossa on liian hiljaista, vaikka sitä yrittäisi täyttää musiikilla. Koska kuitenkin tiedän, että lapsilla on hauskaa isin kanssa, ja että on oikein, että isäkin saa viettää kunnolla aikaa lastensa kanssa, niin olen suhtautunut tähän, kuten elämään yleensäkin: näillä mennään! Totta kai mieluummin vietän arkeni lasten kanssa, mutta toisaalta nyt olen voinut hyvällä omallatunnolla keskittyä itseeni. Koiran kanssa on joka päivä käyty kunnon lenkillä, yleensä kahdella. Olen saanut myös koulutöitä tehtyä pois alta, sillä niille on vaikeampi löytää aikaa, jos tytöt pyörivät niin sanotusti jaloissa. Kotikin on nyt siivottu viimeisen päälle. Paitsi että ikkunat ovat vielä pesemättä, mutta sitä ei lasketa.
Tänään vein myös Sirkku-tädin seikkailemaan. Meillä oli molemmilla hauskaa, Sirulla ja minulla. Ensin kävimme katsastamassa Svanvikenin. Voin kertoa, että oli kyllä mielenkiintoista kiivetä puiset askelmat sähkölangan yli. Polku lintutornille vei laitumen läpi, jolla kyltin mukaan laiduntaa sonneja, jotka voivat olla aggressiivisia vieraita ihmisiä kohtaan. Liikkuminen omalla vastuulla. Meikäläisen mielikuvituksella varustettuna ehdin jo käydä läpi monta eri skenaariota, kuinka tämä tulee päättymään. Juoksen kiukkuisia sonneja karkuun puiden väleistä kiemurrellen ja huudan Sirulle, että kiipeää puuhun. Tai juoksemme nopeasti lintutornille, jonne jäämmekin sitten mottiin äkäisten elukoiden piirittäessä meidät. Kännykällä sitten soittaisin apua, jos ei muu auttaisi. Onneksi laiduntavista sarvipäistä ei näkynyt jälkeäkään, ehkä ne eivät enää siellä laidunna, kun syksy on kuitenkin kalenterin mukaan näin pitkällä.
Yllä olevassa kuvassa poseeraa edellä mainittu Sirkku-täti. Tältä Sirkku-tädiltä puuhun kiipeämisen luulisi sujuvan ketterämmin kuin meikäläiseltä. Sirun kanssa jatkoimme Svanvikenistä keskustan liepeille ihmettelemään hiekkarantoja. Siru lähinnä rannan lähistöllä kulkevan hiekkatien viereisiä pusikoita. Täällä ei olla oikein totuttu näkemään kissoja valjaissa ulkoilemassa. Sen verran ihmetystä aiheutti valjasteleva katti niin koirissa kuin ihmisissäkin. Ehkä otamme kissojen kanssa tehtäväksi levittää sisäkissapropagandaa Hangon kaupunkiin. ;)
Niin tässä on taas käynyt, että päivä on kääntynyt iltaan. Kotikin on kerrankin siisti ja järjestyksessä. Lapset sen sitten viimeistään taas sotkevat, kunhan tulevat. Mutta aika iso osa tästä sotkusta oli kyllä ihan omaa tuotostani. Muuton jäljiltä oli vielä paljon kaikenlaista vain tungettuna kaappeihin. Nyt kävin kaapit läpi ja sain yhden pahvilaatikon täyteen sellaista vaatetta, jonka voi viedä varastoon. Ei tästä enää kesää tule. Olihan se kiva saada kerrankin siivottua kunnolla. Siihen sai myös kulumaan aikaa. Illat yksin täällä ovat toisinaan pitkiä. Onneksi on vielä kirjaa luettavana ja opiskeluun liittyviä tehtäviäkin tekemättä. Ensi viikolla sentään pääsee syysloman viettoon, vaikka opiskellessa puolet siitäkin menee. Nyt nautitaan kuitenkin rauhasta, yritetään ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti