Mietin tovin, minkä laittaisin tämän tekstini otsikoksi. Jotain tähän ihanaan oloon viittaavaa, ja sitten muistin, miten erään rakkaan ystäväni siippa inhoaa ilmausta "se tunne, kun...". Siitä se ajatus sitten lähti. Armaita terveisiä sinne! ;)
Tänään päivittelen lyhyesti kuulumisia. Koska hei, tämä on minun blogini, saan kirjoittaa tänne mitä haluan. Ja kaiken kukkuraksi lupasin päiväkirjanomaistakin tekstiä. Joten tässä sitä nyt tulee. Sivuaapa tämä jotenkin edellistäkin käsittelemääni aihetta. Eli olen oikeuttanut itselleni tämän kirjoittamisen. Anteeksi, persoonani pääsi yllättämään.
Toinen arkipäivä täällä Hangossa ilman tyttösiäni. Aamulla oli käynnistymisvaikeuksia, koska öisin en vain ole vielä osannut nukkua yhtä hyvin, kuin jos lapset olisivat täällä. Ei auta edes se, että olen siirtänyt aamuherätystä puoli tuntia myöhemmäksi. Jaksan kyllä nousta sängystä ja lähteä koiran kanssa aamulenkille, mutta töihin en jaksaisi lähteä. Sinne kuitenkin tänäkin aamuna kiltisti menin ja huomasin viihtyväni. Oppilaat kysyivät, miten jaksan, vaikka osa ryhmistä on varsin haastavia. En oikein osannut sanoa. Vasta myöhemmin tajusin, että varmaankin siksi, etten ota sitä henkilökohtaisesti. Ja pidän oppilaista, ja oletettavasti heistäkin olen ihan kiva ope, ainakin joskus. ;) Joten huonomminkin voisi olla.
Tänään alkoi kuitenkin vanha tuttuni niska- ja hartiaseudun jumiutumisesta aiheutuva päänsärky kiusata minua alkuillasta. Lähdin kuitenkin piipahtamaan vanhempainillassa nappaamatta särkylääkettä, eikä kipu onneksi pahentunut. Sen jälkeen käytin koirankin lenkillä, eikä se silloinkaan pahentunut, muttei kyllä hävinnytkään minnekään. On muuten koiran ulkoiluttaminenkin välillä tympäissyt, mutta kummasti minuun aina nuo puut ja luonto ja täällä Hangossa nuo kauniit vanhat talot tehoavat. Ulkoillessa sitä kuitenkin rentoutuu ja alkaa huomaamattaan viihtyä, joten onneksi on Hilla, joka pakottaa sinne pihalle. Tänäänkin nautin kyllä maisemista ja ihan mukavasta syyssäästä, mutta lihasjännitystä hartioista se ei poistanut eikä siten sitä ärsyttävää päänsärkyäkään.
Kotiin palattuani olin jo aikeissa jättää tiskit tältä illalta tiskaamatta, mutta nipottajapuoleni ei suonut sitä minulle. Tiskien hoitamisen jälkeen sain itseni sentään jumppaamaan. En tehnyt tänään tuttua ja turvallista kahvakuulajumppaa, vaan tartuin pitkästä aikaa ostamaani kehonpainoharjoittelua käsittelevään kirjaan ja päätin taas tutustua sen harjoitteisiin. Ja siitä nyt tämä ihana, ihana olo. Sain taas huomata, miten on hyvä välillä muuttaa treenirutiineitaan. Ei tarvinnut tehdä älytöntä määrää toistoja, kun ne suoritti huolella ja rauhassa, ja kuitenkin pääsi siihen tilanteeseen, joka mielestäni on paras liikunnan jälkeen. Se tunne, kun lihakset ovat väsyneet tehdystä työstä, mutta hyvällä tavalla. Tuntuu, että kroppa on nyt auki. Päänsärkykin on poissa. Jes! Jotenkin on sellainen tunne, että kun nyt suihkun kautta suuntaan sänkyyn lukemaan, niin uni saattaa maistua ensi yönä paremmin kuin parina edeltävänä. Hyviä unia muillekin ja muistakaa kokeilla välillä jotain uutta! Se virkistää kehoa ja/tai mieltä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti